Uutisia & ajankohtaista, Yleinen

Kun aika on… Erityisvanhemman korjaussarjan jäähyväiset

Olen ollut nyt yli kuukauden jo kirjoittamatta tätä blogia lähinnä johtuen työkiireistäni. Joulun jälkeen vapaita viettäessäni huomasin kuitenkin, että on tullut aika jättää tämä projekti kokonaan. Olkoon tämä lämmin jäähyväiskirje kaikille lukijoille.

Kun perustin Erityisvanhemman korjaussarjan noin vuosi sitten, en osannut vielä sanoa, kuinka pitkään tulisin blogia kirjoittamaan. Sen tiesin, että en aloittanut siitä pysyvää harrastusta vaan määräaikaisen projektin, jolle oli juuri silloin kysyntää ja että itselläni oli huutava tarve kirjoittaa ja käsitellä erityisvanhemmuuteen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Blogissa kävi vuoden 2016 aikana kymmeniätuhansia vierailijoita, kommentteja tuli kiitettävästi ja palaute on ollut joka hetki rohkaisevaa. Sydämelliset kiitokset kaikille lukijoille!

Miksi sitten lopetan blogin? Olen toki ollut kiireinen: töissä on ollut mielenkiintoisia ja vaativia tehtäviä, perheasioiden hoitaminen vie oman aikansa ja lupauduin kunnallisvaaliehdokkaaksikin Vantaalla. Kiirettä on kuitenkin ollut ennenkin, joten siinä ei ole se varsinainen syy. Asiaakin vielä riittäisi; sanottavaa löytyisi yhdestä jos toisestakin erityisvanhemmuuteen liittyvästä asiasta.

Mutta se tärkein asia on muuttunut: minulla ei ole enää palavaa tarvetta kirjoittaa näistä asioista. Perustin blogin, koska halusin kirjoittamisen avulla käsitellä niitä vaikeita ja raskaita ajatuksia ja tunteita, jotka elämääni erityisvanhempana kuuluvat. Oma hämmennykseni kaipasi tulla käsitellyksi, jotta pääsisin paremmin tasapainoon itseni kanssa. Ja se onnistui! Kirjoittamisen myötä eheytyneenä tunnen olevani armollisempi itselleni ja neuvokkaampi vanhempana. Vuoropuhelu lukijoiden kanssa antoi toivoa ja lämpimän tunteen siitä, että en ollut yksin ajatusteni kanssa. Toivon, että blogista on ollut yhtä lailla iloa myös lukijoille.

Kirjoittaminen on ollut myös raskasta. Raskasta on näiden asioiden avaaminen itselle. Oman epätäydellisyyden kohtaaminen ja syvän sisimpänsä pimeimpienkin puolien tunnistaminen ja tunnustaminen eivät ole helppoja tehtäviä kenellekään. Sen työn jälkeen oman elämän avaaminen ventovieraille internetissä on itse asiassa helppoa, kokeilkaa vaikka! Minä tein sen, olen siitä iloinen ja helpottunut. Mutta nyt on jonkun muun vuoro.

Minulla on vieno toive, että blogillani on ollut edes pienen pieni positiivinen vaikutus siihen, että vanhemmuuteen liittyvistä vaikeista asioista voisi olla helpompi puhua ja että armollisuus ja ymmärrys vanhemmuuden moninaisuudesta ja haasteista lisääntyisivät. Erityisen hienoa olisi, jos yhä useammat rohkaistuisivat puhumaan ja kirjoittamaan näistä asioista. Voin suositella, sillä saamani palaute on ollut 99,9 prosenttisesti positiivista ja kannustavaa. Leimaantumisen ja kiusatuksi tulemisen pelko näyttää siis hyvin vähäiseltä, mutta paljon hyvää voi saada itselle ja muille aikaan.

Itseni ja A:n puolesta toivotan kaikille lukijoille lumista talvea ja armollista kevättä!

15870900_10154384166086859_115462028_n              15856972_10154384166136859_883892745_o

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.