Hyvinvointi & elämäntavat, Yleinen

Korjaussarja Kreetalla

Nyt on kyllä hehkutettava, että vaikka varauduimme lomamatkalle lähtiessä pahimpaan, niin tämä matka oli mitä onnistunein. Vietimme siis kahdeksan päivää Plataniaksessa Kreetalla, koko perheen voimin ja anopilla täydennettynä. Loma oli rentouttava niin lapsille kuin aikuisillekin.

Ennen reissua vitsailin, että lähdemme Kreetalle vesisateeseen ja 13 asteen lämpöön. No ei se ihan niin mennyt, sillä vaikka Kreetalla oli kyllä sade, niin lämpötila oli kuitenkin vain 10 astetta. No, onneksi vain yhtenä päivänä. Kyllä siellä muuten ihan rantakelit jo oli, siinä 20 asteen pintaan ja aurinkoakin riitti. Aivan passeli ilma meidän seurueellemme. Sen verran oli siis kelejä, että auringon antama ulosteenruskea väri ei irtoa pesemällä ihosta, kuten normaalisti on kotioloissa tapana.

Myös huoneistohotelli osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi meille. Rauhalliset aamupalat ja omatoiminen kokkailu paikallisista raaka-aineista toimivat ravintolaillallisten kanssa loistavasti. Huonepalvelukin toimi kivasti. Mutta täytyy sanoa, että ihminen, joka keksi wc-istuimen renkaan, joka ei pysy ylhäällä ilman pitämistä, on idiootti.

Mutta tosiaan, suuria ongelmia ei syntynyt. A jaksoi hienosti kaiken matkustamisen, rutiinien rikkoutumisen ja ylimääräiset ärsykkeet. Vasta viimeinen päivä tuotti pientä haastetta, mutta vain pientä. A:n meno oli silloin aikalailla ensin vittuperkelesaatanaa, sitten vitunhomomätapansua ja sitten vielä byääähjokutekijotainmulle. Haasteet rajoittuivat kuitenkin vain roisiin kielenkäyttöön, suusanalliseen uhkailuun ja kevytnyrkkeilyyn. Ja jos kahdeksasta päivästä yhtenä joudutaan vähän skarppaamaan, niin voi sanoa, että erityisvanhemmatkin saivat oikeasti levätä lomalla.

A:ta haastavammaksi tapaukseksi on alkanut sen sijaan kehittyä nelivuotiaamme T, jolla alkaa olla hänelläkin esinäyttöjä neurokirjon lapsen piirteistä. T on omatoiminen koheltaja, jolla on oma visio kaikesta ja luja tahto toteuttaa sitä. Unelmakumppani lomamatkalle siis! Hänen kanssaan tiesimme joutuvamme ehkä enemmän koetukselle, mutta pienoisena yllätyksenä tuli silti, kuinka monta kertaa sitä voikaan viikon aikana satuttaa itsensä eri tavoilla.

Mihin tahansa siirryimme, saatoimme luottaa T:n kykyyn kompuroida, nirhaista itseään tai kopsauttaa päänsä johonkin. T huomasi asian itsekin ja totesi: ”Isi, mulle tulee aika paljon näitä pipejä.” Kyllä lapseni, niin näyttää tulevan. Mitenhän niitä juuri sinulle sattuukin. Kuin loman kruununa, viimeisenä iltana T onnistui niin komeasti kopsauttamaan korvansa sohvapöytään, että lääkärireissuhan siitä tuli heti kun vain Suomeen päästiin takaisin. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut ja korvakin palautuu ennalleen.

Kivaa siis oli, erityisesti syöminen. Ja syötyä myös tuli. Paikallisia herkkuja maisteltiin ja keskinkertaisten turistiravintoloiden seasta onnistuimme löytämään myös oikeasti hyviä ravintoloita. Mutta täytyy sanoa, että ihminen, joka keksi frappen, eli että kahvi pitää juoda kylmänä eikä kuumana, on idiootti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.