Avainsana: armollisuus

Järki & tunteet

Empatiasta on vajetta

Vanhemmuuspuhe on täynnä piirteitä, joita voisi kutsua empatiavajeeksi. Tiivistetysti sanottuna empatia on kykyä ilmaista kunnioitusta toista ihmistä kohtaan riippumatta siitä, olemmeko hänen kanssaan samaa mieltä tai samaistummeko hänen asemaansa. Tätä toisia kunnioittavaa lähestymistapaa soisin esiintyvän enemmän. En voi tajuta vanhempia, jotka… Jokainen, joka yhtään välittää lapsistaan, ei varmasti… Miksi erityislasten vanhemmat eivät vaan… Kuvitteletko sinä …

Yleinen

Pääsiäisessee: Marttyyriys ei kuulu perhe-elämään

Joskus tulee kiusaus ajatella, että miksi tämä kaikki ikävä tapahtuu juuri minulle. Ajatella, että minä olen tässä se, joka joutuu kaiken hoitamaan ja kaiken taakan kantamaan. Kiusaus kokea itsensä viattomaksi uhriksi perhe-elämän alttarilla eli itse itsensä oikeuttama marttyyriys on kuitenkin haitallista, jopa omalle itselle. Kotimarttyyri voi joutua oman vainonsa uhriksi. Hyvää pääsiäistä, rakkaat lukijat. Tänään …

Järki & tunteet

Oletko lämpömittari, termostaatti vai kiihdytin?

Kaikki vanhemmat joutuvat tasapainoilemaan varsinkin lasten hankalina ikäkausina erilaisten tunne- ja käytösreaktioiden kanssa, joita lapsi ei vielä itse osaa säädellä. Erityislapsilla säätelyvaikeudet ovat usein vielä suurempia, mikä voi venyttää vanhemman sietokyvyn kohti ääretöntä – ja sen yli! Minua pidetään varsin rauhallisena tyyppinä. Reagoin kaikenlaisiin asioihin aika tyynesti, käytän aikaa harkitsemiseen ja mietin ennen kuin puhun. …

Järki & tunteet, Yleinen

Oletko jo tehnyt sovinnon itsesi kanssa?

Se aika, kun vuosia sitten aloimme tajuta A:n olevan monin tavoin poikkeava lapsi, oli aikamoista myllerrystä. Tutkimuksia toistensa perään, liikuimme asiantuntijalta toiselle, yksiköstö toiseen. Samaan aikaan pääni sisällä kulki toinen, vielä pahempi myllerrys: itsesyytöksiä, pelkoa, voimattomuutta, epävarmuutta, häpeää, mutta samaan aikaan uteliaisuutta ja helpotusta siitä, että olimme edes jonkinlaisen avun piirissä. Tuo aika oli hyvin …

Järki & tunteet, Yleinen

Stressi ja väsymys eivät katoa, vaikka niihin sopeutuu

Väsymykseen  ja stressiin tottuu. Sen huomaa siitä, kun yhtäkkiä huomaa olevansa pirteä ja energinen. Se on nimittäin niin kaukana uupuneen vanhemman perusolotilasta, että silloin tällöin tapahtuvaa mielen kohentumista ihan hätkähtää. Noina hetkinä sitä löytää itsensä sellaisena kuin ennen jatkuvaa huolta, stressiä ja kuormitusta itsensä tunsi. Erityisvanhemmuuteen liittyvä jatkuva perusväsymys ei ole masennusta tai syvää uupumusta, …