Oireet & elämä, Podcastit

Podcast 1 | Elämää nepsy-lapsen omin silmin

Nyt on tiedossa jotain uutta. Olen siirtynyt ulos mukavuusalueeltani kirjoittamisesta kohti puheen tuottamisen epämukavuusaluetta. Epämukavuusalueella kuulemma tapahtuu eniten oppimista, joten minusta tulee varmaan nyt ihan helkkarin oppinut ihminen.

Tässä on nimittäin teille nyt Erityisvanhemman korjaussarjan ihka ensimmäinen podcast-jakso! Ja mikä parasta, ensimmäisessä jaksossa pääsee ääneen itseoikeutetusti vanhin poikani A, joka oli enemmän kuin halukas valottamaan ajatuksiaan elämästä neurokirjolaisena. Tässä jaksossa kuulette siis, mitä A ajattelee itse asioista, minkälaista hänen elämänsä on ja miten hänen mielestään ihmisten tulisi suhtautua neuroepätyypillisiin henkilöihin. A:n viesti tiivistyy hyvin tähän lauseeseen:

Ihmisiähän me kaikki ollaan.

 

A kertoo ohjelmassa myös kiinnostuksen kohteistaan, joita hän toteuttaa vapaa-ajallaan ja erityisesti tietokoneellaan. A:n mainitsema Minecraft-serveri löytyy osoitteesta http://miucraft.us.to/, mikäli lukijoissani sattuu löytymään kyseisen pelin taitajia. Itsehän en näistä peleistä niin ymmärrä, kuten alla olevasta keskustelustani A:n kanssa käy varmasti hyvin ilmi:

 

Mutta jos siis haluat tietää, minkälainen neurokirjon poika meidän perheessä asustaa ja mitä hänellä itsellään on sanottavaa aiheesta, niin tämä jakso kannattaa kuunnella. Palautetta otetaan mielellään vastaan, erityisesti rohkaisevaa sellaista. Tämän nauhoituksen tekeminen oli sen verran kivaa, että lisää on tulossa varmasti. Mitä ja milloin? Se selviää sitten myöhemmin.

6 Comments on “Podcast 1 | Elämää nepsy-lapsen omin silmin

  1. On ihailtavaa, että tulette esiin ihan omina itsenänne (kuvien kera). Harvoin kuulee nepsy-nuoren kertovan itsestään. Facebookissa on useita autismin kirjon ryhmiä, joihin suunnilleen kuulun kaikkiin. Selvästikin olette perheenä tulleet sinuiksi autismin kirjon kanssa. Kun olet tavannut yhden autismin kirjolaisen niin olet todella tavannut vain yhden sellaisen. Pääkaupunkiseudulla erityisten lasten asiat saattavat olla paremmalla tolalla kuin täällä Kymenlaaksossa. Asperger+(add) nuoremme on jo kohta 27-vuotias. Hän sai diagnoosin 7-vuotiaana, muttei ole saanut kotipaikkakunnallaan kuntoutusta kuin alle 10-vuotiaana.

    1. Kiitos palautteestasi! On tosiaan aluekohtaisia eroja mutta myös yksilökohtaisia eroja siinä, miten nepsyille palveluja tarjotaan. Me kävimme pitkän tien tähän pisteeseen päästäksemme ja toivon sydämestäni, että tulevaisuudessa tämä tie on muille helpompi. Meilläkin on vielä edessä siirtyminen nuorisopuolelle, jolloin tilanne voi olla taas uusi.

  2. Sydämellinen kiitos podcastista. Oli rohkaisevaa kuunnella jutusteluanne. Olen 9 vuotiaan Asperger/ADD tytön äiti. Diagnoosi on uusi asia meille, ja oli lohduttavaa kuulla, että tekin olette selvinneet ja voitte elää hyvää arkea. Keep up the good work.!

  3. Aijon tulla pelailemaan Minecraft serverille heti kun saadaan kunnolla käyntiin :p Kävin jo katselemassa ja ihan hyvältä se näyttää.

  4. Olipas ihana kuulla, miten pitkällä A on oman erityisyytensä kanssa ja kasvanut isoksi pojaksi. Olen kovin ylpeä! Kovasti terveisiä ja kaikkea hyvää teille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *