Erityisen armollinen perheblogi
Yksi tärkeä asia, joka vaikuttaa paljon omaan jaksamiseen, on kyky suunnitella asioita huomista pidemmälle. Se ei ole ollut itsestäänselvyys. Itse olen luonteeltani sellainen, että tykkään suunnitella ja ajatella asioita pitkällä tähtäimellä, jopa 10–20 vuotta eteenpäin. En tietenkään lähde ajatuksesta, että ne suunnitelmat sellaisenaan toteutuisivat, vaan enemmänkin kyse on erilaisten mahdollisuuksien, tavoitteiden ja kehityksen hahmottelusta. Hyvinä …
Meillä on A:n kanssa ollut kaksi isoa käännettä, jotka ovat vaatineet itseltämme radikaalia ajattelutavan muutosta. A:n ollessa n. 4-vuotias pääsimme ensimmäistä kertaa lastenpsykiatriselle tutkimuksiin ja kuntoutukseen. Tämä vaihe on ollut toistaiseksi ehkä se kaikkein vaikein. Miksikö? No siksi, että siinä vaiheessa jouduimme ensimmäisen kerran hyväksymään, että lapsellamme ei olekaan pelkkää uhmaa, haastavaa temperamenttia tai mitään …
On aika erityistä olla erityislapsiperheen vanhempi. Sen näkee hyvin vertaistukiryhmissä, joissa erityislapsiperheiden arjesta keskustellaan. Aika monen mielestä olisi aivan mahtavaa, jos arjen haasteet olisivat ”vain” jatkuvia räkätauteja, nirsoilua ruokapöydässä, sotkuja lattialla, lasten harrastuksissa juoksemista, vauvaperheen unettomuutta tai oman ajan puutetta. Edellä mainittu on kaikki raskasta, enkä vähättele sitä missään nimessä. Erityislapsiperheen tunnistaa kuitenkin siitä, että …