Järki & tunteet

Autistiksi haukkuminen on typerä vitsi

Olen huomannut viime aikoina, että autistin käyttäminen haukkumasanana on tullut jotenkin muotiin. Eikä se nyt niin paha asia olisi, jos kyseessä olisi varhaisteini-ikäisten harkitsemattomuudesta, mutta kun sitä tekevät myös ihan aikuiset ihmiset.

Ilmiössä itsessään ei ole sinänsä mitään uutta. Erilaisiin ihmisten ominaisuuksiin perustuvien haukkumasanojen käyttöhän opitaan jo lapsena. Otetaan vaikka esimerkkinä homo. Homo viittaa määritelmällisesti seksuaali-identiteettiin, mutta se voi käyttöyhteydestään riippuen olla tarkoitettu myös toista halventavaksi haukkumaksi, jolla haukkuja onnistuu paljastamaan oman epävarmuutensa ihmisenä.

Kun ihminen sitten kasvaa aikuiseksi, ymmärtää hän yleensä, että oman itsetuntemuksen kehittäminen ei onnistu leimaamalla toisten ihmisten ominaisuuksia vähemmän arvokkaiksi, vaan on keskityttävä enemmän siihen, mikä itsessä on arvokasta. Silloin homottelu alkaa tuntua lapselliselta puuhalta, ja homo palautuu kielenkäytössä alkuperäiseen merkitykseensä seksuaali-identiteetin kuvaajana.

Diagnoosien käyttäminen haukkumisessa on typerää ja haitallista?

On ihan mielenkiintoista, että vaikka aikuisen ihmisen homottelua pidetään lapsellisena, tuntuu joillekin olevan ihan helppoa käyttää autistia haukkumasanana. Sillä kai usein viitataan haukutun ihmisen vuorovaikutukselliseen tyyliin, jonka haukkuja ”tulkitsee” autistiseksi. Haukkuja ei ehkä tule miettineeksi, millä oikeudella hän käyttää maallikkodiagnoosiaan toisen alentamiseen.

Diagnoosien käyttö haukkumatarkoituksessa on niin monella tasolla haitallista ja älytöntä, että suosittelen kaikki lopettamaan sen heti. Vai onko jonkun mielestä ok haukkua ylipainoisia diabeetikoiksi? Tai jos joku loukkaa jalkansa, niin pitäiskö häntä käydä osoittelemassa, että vitun vammainen? Juu, ei minustakaan.

Kun diagnoosia käytetään haukkumasanana, alentaa se samalla niitä, joilla on oikeasti kyseinen diagnoosi. Tällöin siinä sivussa luodaan mielikuvaa, että nämä ihmiset ovat huonompia, tyhmempiä tai vähempiarvoisia kuin ”normaalit” ihmiset. Haukkuja ei ehkä tule miettineeksi, miltä se näistä ihmisistä tuntuu. Tai jos tulee miettineeksi, niin vitsiähän tässä vain heitettiin, että ei kai sitä nyt tarvitse niin tosissaan ottaa.

Diagnooseihin perustuvasta nimittelystä ja vitseistä ovat saaneet osansa mm. kehitysvammaiset, skitsofreenikot, transsukupuoliset, jne. Muistan, että Touretten syndrooman osalta oli jossain vaiheessa muodikasta oikein eturivin koomikoidenkin keskuudessa tehdä pilkkaa oireyhtymään joskus liittyvästä koprolaliasta eli pakottavasta tarpeesta hokea törkeitä ja sopimattomia sanoja. Siitähän sai kivasti huumoria revittyä.

Tietyssä kontekstissa sellainenkin huumori menee, mutta useimmiten se vain pönkittää stereotyyppistä kuvaa eri poikkeavuuksista. Kenestäkään ei tee autistia se, ettei osoita tunteitaan vuorovaikutuksessa. Koproralia on harvinainen, mutta hyvin kiusallinen ominaisuus. Jokaisella neurokirjon henkilöllä on omanlaisensa oireyhdistelmät. Näitä asioita tulisi pyrkiä ymmärtämään paremmin leimaamisen sijasta.

Saako enää millekään nauraa?

Pyrinkö tässä nyt rajoittamaan toisten vapautta nauraa haluamilleen asioille? Haluanko kontrollivaltion, joka pamputtaa väärästä huumorista? En, en halua. Haluan vain sanoa, että toisten ihmisten diagnoosien leimaaminen huumorin varjolla tai käyttäminen haukkumatarkoituksessa on typerää ja haitallista.

Pilkkaaminen voi olla tyylikäs huumorin laji, jos se tehdään oikein. Nyrkkisääntönä toimii hyvin se, että koskaan ei pitäisi lyödä alaspäin. Esimerkiksi poliittinen satiiri voi olla hyvinkin kärjekästä, koska nauramme silloin tärkeimmille vallankäyttäjille. Sen sijaan harva autisti on sellaisessa asemassa, että hänen ominaisuuksiaan olisi tyylikästä pilkata. Autismista ja muista poikkeavuukista on mahdollista rakentaa tyylikästäkin huumoria, mutta se vaatii huomattavasti hienovaraisempia tyylilajeja.

Kun kuulen lasten homottelevan tai käyttävän autistia haukkumasanana, mietin usein, kuinka paljon on meitä aikuisia, joilta lapset näitä juttuja ammentavat. Samalla mietin myös näitä lapsia, sillä kuten meidän lapsemme tapaus on osoittanut, joskus epäasiallisen kielenkäytön taustalla voi olla ihan aito neuropsykiatrinen poikkeavuus. Nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.

2 Comments on “Autistiksi haukkuminen on typerä vitsi

  1. Hyvin kirjoitettu taas, kiitos Arto. Hätkähdin itsekin, kun tässä hiljakkoin kuulin autisti-sanaa käytettävän juuri alentavasti epäasiallisessa merkityksessä.
    Surullista. Ja itse me aikuiset näytämme lapsillemme esimerkkiä, miten erilaisuudesta puhutaan. Se kertoo ihmisen sivistystason.

    1. Juuri näin, Aino! Tosin monesti taustalla on vain ajattelemattomuutta, joka on helpompi asia korjata, kun asioista tullaan tietoisemmiksi.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.